Mikä uusi rypäle sinun kannattaa testata?

Assyrtiko on Kreikan tunnetuimpia ja ikonisimpia lajikkeita.

Assyrtikosta valmistetaan monenlaisia hedelmäisiä viinejä. Ne voivat olla joko kuivia ja raikkaita valkoviinejä tai jopa Vinsanto-jälkiruokaviinejä.

Santorínin olosuhteet ovat kuivat – sen ilmasto on käytännössä erämaailmasto ja tuulta riittää. Koska sadonkorjuu on perinteisesti tehty kuumuuden vuoksi yöaikaan, lajike tunnetaan myös nimellä Nychtéri eli ”Yöaikainen”.

Rkatsiteli on Georgian vanhimpia rypäleitä. Siitä saadaan hapokkaita ja tasapainoisia valkoviinejä, joissa on myös mausteisuutta ja kukkaisia sävyjä.

Maista erityisen trendikkäitä georgialaisia kvevriviinejä! Menetelmässä viini käy maahan upotetuissa saviastioissa. Kvevriviinit poikkeavat modernilla tavalla tuotetuista viineistä merkittävästi aromien ja makujen sekä valkoviinien osalta jopa värin suhteen. Osa kvevreissä tehdyistä valkoviineistä on väriltään niin tummia, että niitä voisi luulla jopa oransseiksi viineiksi.

Portugalilainen vaalea rypäle tunnetaan Espanjan puolella Albarinona. Alkuperämaan mukaisesti rypäleen kansainvälisenä nimenä tulisi käyttää Alvarinhoa.

Viinien tunnuspiirteenä ovat voimakkaat hapot, mausta pitäisi löytyä myös kukkaisuutta ja erilaisia yrttejä. Chardonnayn tapaan lajikkeesta saadaan moderneilla hiivoilla sävykkyyttä viineihin. Alvarinho-viinejä voidaan myös tammittaa kohtuullisesti.

Portugalin Dãon alueelta kotoisin olevalla lajikkeella on erinomainen kyky säilyttää hyvä hapokkuustaso jopa kuumassa ilmastossa. Rypäleestä valmistetuilla viineillä on erinomaisen hienot värisävyt, melko vahvat, mutta kypsät tanniinit sekä houkuttelevat, mustaherukkaan ja kypsään mansikkaan viittaavat aromit.

Rypäleen viljely keskittyy Keski-Portugaliin, tosin sitä viljellään myös Luoteis-Espanjassa sekä Kanarian saarilla. Alfrocheiroa käytetään sekoiteviineissä.